Sisältöön »
Nuorisokeskus | kokous- ja juhlatalo
 
 
 
nuorisokeskus-marttinen-nuorisoryhma-tunnelmakuvia-19.jpg
 
 

Ajankohtaista

25.04.2019

"Voi olla helpompaa uppoutua porukkaan, jos sä oot tietyntyyppinen persoona."

Neljännen osallisuuskertomuksen kertoja on 23-vuotias Veli, jolle osallisuus tarkoittaa ennen kaikkea tunnetta porukkaan kuulumisesta.


Osallisuus käsitteenä on aika tuttu. Joudun ehkä omassa päässä miettimään, mitä mä haluan vastata, niin että sais oikeasti vastattua silleen sen, suluissa, oikean vastauksen eikä vaan mitä koen, mikä on oikea vastaus.

Mä nyt teen tän erottelun, että mä nyt vastaan, mitä se mulle tarkottaa eikä mitä ne määritelmät on. Mulle osallisuus tarkottaa kuulumista. Se on ennen kaikkee se tunne, että sä kuulut johonkin porukkaan. Että sä tunnet, että mä kuulun tähän, se että se tuntuu siltä, että on ite päättänyt kuulua tähän, se ei oo pakotettua ja se, että sulla on oikeesti kiinnostusta. Se mitä se kiinnostus on, onkse sitä, että sä oot aktiivinen sitä ryhmää kohtaan vai... Niin se, että mitä se tarkottaa se kiinnostus siihen, et haluatsä olla vaan aktiivisesti mukana siinä vai onko se vaan sitä, että oot sillä omalla tavallasi mukana – on se sitten aktiivista tai epäaktiivista. Mutta ennen kaikkea tunne.

Tää on taas niitä, että tää riippuu niin paljon henkilöstä, mut mun mielestä osallistuminen voi olla passiivista. Mun mielestä osallisuuden ei tarvii välttämättä olla aktiivista, jos sä esimerkiks kuulut, sä koet, että sä kuulut johonkin porukkaan, esimerkiks abstraktimpaan juttuun, johonkin videopeliyhteisöön esimerkiks, mutta sä et oo mikään aktiivinen siellä, sä vaan oot mukana ja keskustelet siellä porukassa ja vastaavaa, niin kyllä se nyt omalla tavalla on aktiivista, mutta se ei silti ole aktiivista. Se ei ole vaikuttamista. Se on mukana olemista. Niin siinä mielellä osallisuus, se ei voi olla ihan täysin passiivista. Pakko siinä jonkun osapuolen on joko ottaa sua mukaan ja kuljettaa sitä tai sun on pakko haluta jollain tasolla olla mukana. Mutta se ei tarkota sitä, että sen on oltava jatkuvalla syötöllä aktiivista tai että sen pitäis olla jatkuvalla syötöllä vaikuttavaa. Niinku mun mielestä.

Ehkä nyt peilaan vähän tähän, mitä edellisessä sanoin. Se vähän riippuu mikä on aktiivista. Esimerkiks mun nykyisessä työyhteisössä, ei mulla oo missään tilanteessa ollut sitä semmosta ulkopuolista fiilistä. Vaikka se nyt on pohjustettu tietenkin, että olen itse ottanut yhteyttä sinne ja se, että siellä on ollut tiedossa, että sinne on tulossa joku pitkätukka. Vaikka niinku työyhteisönä, joo: ennestään tuntematon, vaikka tällä alalla työyhteisöt on suhteellisen tiiviitä yleensä, ei aina.

Mut jotenkin se, et miten siihen porukkaan on otettu mukaan jotenkin tuosta noin vaan, niin se nyt on viimesin mitä vois käyttää esimerkkinä. Että se ei oo vaatinut iteltään oikeestaan mitään semmosta aktiivisuutta, että meet kättelee kaikki ja vastaavaa. Enemmän se on silleen semmosta luonnollista mukaan tulemista. Se ei oo semmosta tietosta aktiivisuutta, vaan se on semmonen, mikä on vaan persoonassa. Se ei oo semmosta aktiivista, et nyt mun on vaan pakko yrittää leikkii sosiaalista täällä tai mun on pakko päästä osaksi yhteisöä tai vastaavaa. Et se on ollu enemmänkin sellasta tiedostamatonta.

Joillekin se on helpompaa. Et jos nyt esimerkiks puhutaan ihan puhtaasti luonteenpiirteistä. Hyvinkin viikonloppusin nautin, et mä en oo yhenkään ihmisen kanssa tekemisissä, et meikä on oikeesti ihan yksin kotona. Mut se on mulle valinta siinä tilanteessa. Mä voin olla ihmisten kanssa tekemisissä, mä tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, mut mä voin valita, et mä en nyt halua kahteen viikkoon nähä ketään ja mä oon vaan yksin kirjojen keskellä ja uppoudun omaan maailmaan. Kun joillekin se, että siihen päästään siihen ihmiskontaktiin, vaatii huomattavasti isompia ponnistuksia, siinä on isompia kynnyksiä ja se, et niinku siihen porukkaan kuulumisen tunne voi olla vaikea löytää. Kun se, että jos sä oot tietyntyyppinen persoona, se voi olla helpompaa uppoutua siihen porukkaan.

Mun mielestä jokasen ihmisen tärkein pointti elämässä pitäs olla itsensä kehittäminen, mut se että tiettyjä piirteitä voi pyrkiä kehittämään, esimerkiks että uskaltaa heittäytyä, uskaltaa mennä vähän niinkun tilanteisiin mukaan. Mutta se ei tarkota, että pitäs väkisin yrittää kehittää itseään joksikin.

Et jos mä muutin toiselle paikkakunnalle polkupyörän ja rinkan kanssa, mulla ei ollu ees asuntoa siellä ja vastaavaa. Niin se voi olla helpompaa heittäytyä johonkin uuteen vieraaseen porukkaan ja olla silleen, et hei, täähän on kiva porukka, kyllä mä tunnen osalliseksi sitä. Kun se, et sua pelottaa ihmisjoukot tai se, et sulla on ihan oikeesti vaikeuksia heittäytyä tilanteisiin. Tottakai se vaatii erilaisia ponnistuksia, mutta se ei tarkota, että ne on täysin erilaisia, molemmilla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet osallisuuteen. Ne tavat ja kokemukset vaan vaihtelee hyvin paljon siinä tilanteessa.

Se ammatillinen samanlaisuus helpottaa sitä, kun jos ei oo mitään muuta, niin siinä on sentään se yks asia siinä, että sä tiiät, että puolet varmaan porukasta on samalla koulutustaustalla ja loput on ollu samalla alalla eri muodoissa. Hauska kärjistää aina, että jokainen meidän alan edustaja on aina periaatteessa samanlainen. Sä tiiät, että ne on hauskoja tyyppejä, niillä on hämmentävä huumorintaju. Sä et tiiä ihan tarkalleen miksä naurat sen huumorintajulle. Se on kärjistettynä about jokaikinen tällä alalla. Tämmösellä surkeella huumorilla. Kyllä se varmaan on se, mutta mä nyt ehkä veikkaisin eniten omiin luonteenpiirteisiin ja niihin luonteenpiirteisiin, mitä sillä muulla porukalla on. Et se, koska ne muutkin henkilöt on silleen semmosia niinku avoimia ja helposti lähestyttäviä, niin se nyt vaan helpottaa sitä. Tää on tämmönen viimeaikasin kokemus tästä ja voi olla ehkä jopa aika helppo niinku vastata tähän, koska on silleen niin paljon samanlaisia persoonia kuitenkin samassa kämpässä kun mitä ite on, niin...

Mitä tästä on ite huomannu, niin se, että hyvin monet kuitenki käy ruokailussa samaan aikaan, niin ruokailut on ja luonnollisesti kahvitauot työpaikalla on semmosia tärkeitä. Ja vastaavaa. Ne menee vähän semmoseen yhteisön rituaaliin kun siinä ollaan. Vaikka suomalaiset inhoaa sanaa smalltalk, niin siinä tulee sitä smalltalkia ja puhetta. Ainaki, missä oon huomannu, että ei oo porukka just silleen, että joku syö oman työpöyvän ääressä hiljaa.

Kertoja on 23-vuotias opintojensa ja työkokemustensa kautta osallisuuteen näkökulmaa saanut nuori mies, joka kuvaa elämäntyyliään elämän läpi improvisoimiseksi. Käytämme hänestä peitenimeä Veli. Tarkempaa tietoa osallisuuskertomusten taustoista löydät aiemmasta artikkelistamme.

LUE MYÖS:

Mintun osallisuuskertomus

Jussin osallisuuskertomus

Pinjan osallisuuskertomus

Roosan osallisuuskertomus

Jeren osallisuuskertomus

Eevan osallisuuskertomus

Konstan osallisuuskertomus

Saran osallisuuskertomus

Mikon osallisuuskertomus

Janin osallisuuskertomus

 
 
 
 
Sivua päivitetty: 28.05.2024

Suomen nuorisokeskusten logoMarttinen on yksi Suomen yhdeksästä Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemista ja valvomista valtakunnallisista nuorisokeskuksista.

Lue lisää Suomen nuorisokeskusten verkkosivuilta

 

Euroopan Neuvoston laatumerkki nuorisokeskuksille  Syrjinnästä vapaa alue logo  Lyke-verkoston logo
Suomen hostellijärjestön logo
Opetus- ja kulttuuriministeriön tekstilogo

 
 
login Synergia Foxy