ylabanneri

Kenttälinnoitusalue

Kenttälinnoitusalue - Virtain Perinnekylä - Nuorisokeskus Marttinen

Kenttälinnoitusavajaiset Tykkikenttälinnoitusalue Siivoustalkoot2011

Suomen sodan sissitoimintaa 1808

Marttisen saaren sotahistoriallinen menneisyys alkaa Suomen sodan 1808-1809 ajalta. Tuolloin Herraskosken maastossa sijaitsi suurehko varikko välietappina Tampereen huoltokeskuksen ja Pohjanmaalla taistelevan länsiarmeijan pääosan välillä.

Venäläisille joukoille tappiollisen Lapuan taistelum jälkeen (14.7.1808) lähetti everstiluutnantti Eek sissiosaston häiritsemään venäläisten huoltokuljetuksia. Sissipartion johtajaksi määrättiin lippumies Jaakko Juhana Roth ja varajohtajaksi vääpeli Kaarlo Juho Spof. Sissiosaston vahvuus oli 41 miestä.

Rothin johtama osasto saapui Herrasen lähettyville 18. päivä heinäkuu. Hyökkäyksesta Herrasen varikon kimppuun päätetiin luopua koska tiedustelijoiden mukaan varikon joukkojen vahvuus oli 200-300 miestä. Sissiosasto jatkoi vesitse Visuvedelle, jossa kahta päivää myöhemmin osasto hyökkäsi jauholastissa olleen saattueen kumppuun ja poltti Jarkon sillan.

Partion hyökkäykset jatkuivat Ruhalassa ja Kautussa (20.7.), Teiskossa (21.7.) ja huipentuivat hyökkäykseen Tampereen Mustaanlahteen (23. 7.). Roth oli matkalla Tampereelle saanut joukkojensa vahvistukseksi alueen talonpoikia sekä Viaporista vetäytyviä joukkoja, jolloin osaston vahvuus nousi toiselle sadalle. 

Mustaanlahteen tehdyn hyökkäykseen seurauksena venäläisten epävarmuus lisääntyi. Tampereen komendantti Njevnev ilmoitti esimiehilleen, että hänen joukkojensa kimppuun oli hyökännyt maitse kenraali Spuff ja vesitse amiraali Rutt. Lisäksi Herrasen varikon vartiosto päätti polttaa varastonsa ja vetäytyä Alavudelle.

Rothin toiminta alueella jatkui elokuun alkuun saakka. Venäläiset lähettivat Ruoveden aluetta puhdistamaan elokuun alussa yhteensä 2000 miestä ja 6.-8.8. käytyjen taisteluiden jälkeen Rothin osasto vetäytyi Kauhajoelle.

 

Herraskosken taistelu

Varsinaiseksi taistelunäyttämöksi Herraskoski joutui 21.8.1808, kun venäläiset hävittyään Alavuden taistelun perääntyivät Virroille ja asettuivat puolustukseen Herraskosken itärannalle. Herraskosken taistelu päättyi Ruotsi-Suomen joukkojen voittoon ja venäläisten 2100 mienen osasto vetäytyi Ruovedelle. Kun kuitenkin samanaikaisesti Ruotsi-Suomen joukot kärsivät sivustoissa tappioita oli joukkojen vetäydyttävä kohti Ruotsia. Suomen sota päättyi syksyllä 1809 Ruotsin puolella.

   

Kenttälinnoitusalue

Kenttälinnoitusalueen entisöity tukikohta on rakennettu I-maailmansodan aikana. Maailmansodan sytyttyä Venäjän pääkaupungin Pietarin turvaaminen oli erittäin tärkeää. Välitömästi sodan sytyttyä miinoitettiin Suomenlahti niin tiiviillä miinakentällä, että saksalaisten välitön  maihinnousuvaara oli pieni.

 Pohjanlahti oli kuitenkin jäänyt suojaamatta. Vaikka Suomessa oli yli 40000 venäläistä sotilasta päätettiin Pietarin suojaksi aloittaa linnoitustyöt.

Kenttälinnoitustyöt alkoivat vuonna 1916. Linnoitusketjuja rakennettiin useita. Uloin ketju kulki linjalla Nurmeskuopio-Viitasaari-Ähtäri-Virrat-Tampere ja Viapori, joka oli ketjun keskuslinnoitus.

Venäläisten insinöörijoukkojen  määrä ei riittäny linnoitustöiden toteuttamiseen, siksi venäläiset alkoivat värvätä työmiehiä vallitöihin. Vapaaehtoisten työmiesten saanti ei ollut vaikeaa, sillä linnoitustöistä maksettiin hyvä palkka.

Kuitenkin vappaehtoistyövoiman lisäksi kunnille annettiin pakkotyövelvollisuuksia lisätyövoiman hankkimiseksi.

Työtahti vallityömailla oli laiskanpuoleinen. Koko ajan oli kuitenkin oltava tekevinään töitä. Jos jäi kiinni laiskottelusta menetti sen päivän ansion, mikä miehelle oli  neljä markkaa ja hevosmiehelle seitsemän markkaa. Linnoitusten rakentajat kehittivätkin hälytysjärjestelmiä venäläisten pomojen eli kolminauhojen varalta. Hälytysjärjestelmät mahdollistivat  kortinpeluun tai vaikkapa marjastamisen työpäivän aikana.

Vallityöt loppuivat kesken maaliskuun vallankumouksen puhjettua venäjällä vuonna 1917.